Tossa perjantaina kirjoittelin yhdelle foorumille seuraavaa, ja koska fiilis on edelleen ihan samanlainen;

"Pitäis taas jotenkin saada kaikesta elämästä ja rytmistä kiinni kun on vähän hukassa ja antaa vaan hiekan valua sormien lomasta ja sit vain harhailee ja katselee tähtiä. Ei jaksaisi enää organisoida ja aikatauluttaa, kun ei oo enää mitään aikataulua minkä mukaan tehdä sitä. Käyn luennoilla ja tunneilla ja tenteissä paremmin kuin koskaan, hoidan koiran ja elvytän vanhoja sosiaalisia kontakteja ja silti oon ehkä enemmän pihalla kuin ikinä. Alkoholia nautin harvoin, tupakkaa tapana ja muuhun päihteisiin en olekaan sit syksyn jälkeen koskenut. Ja silti en oo skarpissa kunnossa. Oon yrittänyt miettiä tätä tosi useaan otteeseen, mut silti aina se sama apatia vaan valtaa ja lagailen monta päivää putkeen. Rutiinit tulee hoidettua ja kaikki, mut mihinkään uuteen ja vähäänkään luovaan ei pysty. Työt on tekemättä, virtuaalikoiramaailman velvollisuudet kans hoitamatta. Olen yrittänyt blogiin heittää kaikkea ajatusta ja muuta sälää, mutta ei helpota :E Inhottaa, kun oon oikeastaan sellainen nautiskelija, mut elämä maistuu nyt vähän suolattomalle ja liisterimäiselle kaurapuurolle ilman voisilmää.

Tänään joskus aamupäivällä lähdin junalla keskustaan ja otin ekan ratikan, joka steissin vierestä lähti, sit otin toisen ratikan, toisen bussin, junan.. ja niin edelleen. Harhailin vaan. Lopulta sit päädyin Piritorille, ja mun vanhat, liian isot ja kuluneet ruskeat sammarit päätti sanoa sopimuksen irti. Toinen lahje ratkesi puoleen pohkeeseen saakka, samalla lailla kuin toinenkin (jonka tosin matonkuteella oon korjannut).. Piti sit käydä ostamassa uudet housut. Mut onneks tiistaina tulee tuet. Mut onneks "You are young and life is long and there is time to kill today"."